On kylmä ja pimeää.
Tuhannet kynttilät tuikkivat tummalla taivaalla luoden lämpöä lepattavalla sammumattomalla liekillään. Vihdoin likaisen routainen maa saa yllensä valkoisen steariini peitteen ja luonto vaipuu horrokseen.
Kylmän pimeyden keskelle on saapunut loisto ja lämpö - Joulu.

Kuolema ei ole ihmeellinen. Se ei eroa puiden lehtien tippumisesta. Samalla lailla kuin puu luo lehtensä yhä uudelleen ja uudelleen, syntyy ihminenkin.
Kuolema on syntämä uudelle elämälle.

Anna surun räiskyä taivaisiin saakka

Kirkkaanpunaiset veripisarat tanssivat likaisen vaaleaa taivasta vasten kuin kukkaset kedolla.